Runotar kirjoittelee 6/6

Laitan tänne tämän ihanan kuvan
jonka sain Tarjalta O. kun vaihdoimme
enkeli skräppäysdecokirjat.

Kuva löytyy myös atc- blogistani
 

Luin Pirkko Saision Betoniyön.

Kirja on koskettava kertomus kahden veljeksen ja
heidän äitinsä välisestä välittämisestä.

Rakkautta ei osoiteta suoraan, mutta se ilmenee
selvästi tekstistä.

Teksti on tiivistettyä, siinä ei ole korulauseita.

Pidin kirjasta, vaikkakin se on surullinen.

Loppu on riipaiseva, mutta en paljasta enempää.
Jos kiinnostus heräsi, jokaisen pitää lukea Betoniyö itse.

ej-P*

252. Pakinaperjantai Aiheena: Hapakka

HAPAKKA, Hapan ihminen

Elämä ei ole kohdellut hapanta ihmistä silkkisin hanskoin,
joten hänestä on tullut Hapakka.

Hän rakastaa hapankaalia ja kaikkea hapanta. Hän haluaa
olla mahdollisimman hapan, eikä siedä emäksisyyttä
missään muodossa.

Toisinaan hapan ihminen yrittää iloita asioista ja avaa suunsa
nauraakseen. Mutta nauru on onttoa ja kaikuu tyhjille seinille.
Hapakka ei osaa iloita ja nauraa sillä tavalla kuin ihmisen kuuluu.

Kerran elämänsä aikana Hapakka on tavannut varteenotettavan
kumppanin, joka yritti solmia Hapakkaan suhdetta. Mutta yritys
tyrehtyi ensi kättelyyn, koska Hapakka ei osannut edes tervehtiä.
Tapahtui nimittäin niin, että kun toinen osapuoli ojensi kätensä
Hapakalle, tämä puristi kätensä nyrkkiin ja löi toista suoraan vatsaan.
Toinen ei voinut muuta kuin haukkoa henkeään ja paeta paikalta.
Tänä päivänäkin Hapakka kulkee yksin ja hänellä on hapan ilme
kasvoillaan. Siitä ilmeestä hänet helposti tunnistaakin.

Hapakan olisi itse ymmärrettävä happamuutensa ja hänen olisi
oivallettava se, että on tultava puolitiehen vastaan jos haluaa
ystäviä tai elämänkumppanin.

Halpakka on halpakka ja pysyy sellaisena niin kauan kuin hapan
ilme kasvoilla pysyy.

ej-P*

218. Runo- ja valokuvatorstain haaste.
Aihe:Teksti Pentti Niemisen kokoelmasta
Vaikka aamuun on vielä aikaa, 1989:

"Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse

Osallistunhaasteeseen  tällä kuvalla ja runollani:

SURU 

On viileä syksyinen yö.
Katselen kuun vaaleaa valoa ja palelen.
Muistelen kappelin katolla olevaa ristiä ja kesää,
jonka lämpö ei minua lämmittänyt.
Vanhan Äitini kuolema oli odotettavissa,
mutta en ollut osannut odottaa
miten syvästi suru lopulta koskettaa.
Haluan uskoa, että hänen katseensa seuraa minua
ja kulkuani täällä maan päällä.
Ehkä suru talvella jo helpottaa, ehkä.

ej-P*

Osallistun tällä runolla 217. runotorstain haasteeseen,
jonka aiheena on: Mä lehden luin

MÄ LEHDEN LUIN: KIRJOITTAJA JA LUKIJA

- Ei ole lukijaa ilman kirjoittajaa.-
- Jotta joku voi lukea, täytyy jonkun ensin kirjoittaa-

Mielipidekirjoittaja kirjoittaa lehteen mielipidettä. Sanat
ryöppyävät mieleen, joten hän yrittää hillitä kilenkannat.
Parinpäivän päästä lukija lukee lehteä ja ajattelee, että
joku on jälleen saanut sanottavansa julki.
Toisinaan lukija vastaa kirjoittajalle lehden sivuilla,
useinmiten hän ei kuitenkaan kommentoi kirjoituksiin mitenkään.
Mutta onko se aina näin mutkatonta? Kuinka moni asia jää
julkaisematta. Kuinka paljon ajatuksia homehtuu lehtitalojejn
uumeniin ja kerää pölyä niin kirjoittajan kuin lukijankin mielen ylle.
Kenties toimittajienkin mielen ylle.
Toisinaan kirjoittaja saa lukijoilta sellaisen lika ryöpyn
niskaansa, että ei tiedä miten selvitä. Tällaisessa tilanteessa mielipiteen
kirjoittaja kokee, että kirjoittaminen on koiranvirka, vaikka hän pitääkin
kirjoittamista ja lehden lukemista yhä tärkeänä,
Koiranvirkaakaan väheksymättä mielipidekirjoittaja jatkaa kirjoittamista
ja odottaa, että lukija tavottaisi sen mitä kirjoittaja haluaa kirjoituksellaan
sanoa. Ottaisi asiat asioina, eikä henkilökohtaisesti. Sillä asioistahan
mielipiteenkirjoittaja haluaa kirjoittaa, ei niinkään ihmisistä.
Sitten tulee päiviä, jolloin mielipiteenkirjoittaja saa positiivista palautetta
kirjoituksistaan. Hän ilahtuu. Kirjoittaja  kokee, että ei ole ajatuksineen yksin,
eikä hänen työnsä ole valunut hukkaan. On sittenkin olemassa vastaantulevia,
jotka huikkaavat jo kaukaa: Mä lehden luin.

ej-P*

217. Valokuvatorstain haasteen aihe;
Kuvapeittohaaste lauantaiaamusta:

Minä söin aamupalaksi yhden raa`an tomaatin.
Oli yllättävän hyvää!



Mieheni nosti illalla tomaatit sisälle hallan vaaran takia.

 

214. Valokuvatorstain Suuri kesäkuvahaaste.
Löydä kesäkirja. Valitse jokin numero. Etsi numerosi sivu.
Ja sivulta numeroa vastaava lause. Ota sen innoittamana
kuva.

-  " Tunneilmapiiri ei saa olla liian stressaava" -

Valitsin numeron 42, koska se liittyy syntymääni. Ostin kirjan itselleni kun kirjan kirjoittaja
otti minuun yhteyttä, Keuruun paikallislehden Suur-Keuruun julkaistuttuani mielipide kirjoitukseni:
Mielenterveysasiaa (3.8.11).  Kirjoitin tekstissä mm. ihmisten ennakkoluuloista mielenterveys-
asioita kohtaan. Painotin sitä, että suurin osa sairastuneista haluaa elää rauhassa ja antaa
muidenkin elää rauhassa. Leila kertoi puhelimessa  kokemuksistaan ja innostuin tilamaan kirjan,
enkä ole katunut. Kirja on täyttä asiaa.

Kesäkirjani: Leila Cherrygarden, Terveyttä takaisin: Elämä on lahja.

- Kirja kertoo varhaisten vuorovaikutusten vaikutuksesta mm. itsetunnon kehittymiseen,
koulukiusaamisesta, sairastumisesta ja terapiasta sekä psyykkisestä kasvamisesta
tasapainoisemmaksi aikuiseksi. -

Suosittelen kaikille kirjan lukemista!

 

Tein Ainon runokirjadecoon mm. nämä sivut,
lisää sivuja decosta Ainon blogissa otsikolla:
Tuomas Anhava Oikukas tuuli: DECO. ja
minun Kortti kuvajaisia atc- blogissani
ps.Minulla kävi tuuri, voitin arvonnassa tuon
decon itselleni. Kiitos kaikille, jotka ovat siihen
askarrelleet sivuja. Ja kiitos Ainolle!













ps. Runot eivät näy kuvassa:(
mutta voin kertoa, että Anhavan tankarunot ovat ihania:)

Tässä decossa on jotakin samaa kuin Altsu- kirjoissa.

Syksyn tullessa, kesä jää
ja keinut yksin nää...

Lähetin nämä Frida Kahlon atc:t Jaanalle H-V vaihdossamme.
Aiheena: Taiteilijat.


..

Tutuistuin Keuruun Karjalatalolla kirjansidontaan ja
teinkin japanilaisen kirjansidonnan ohjeella vihkosia,
Saija opastuksella. (Siellä tehtiin myös Martta- nukkeja).

Tämän kirjan voi tehdä kovakantisenakin, kunhan selkämykseen liimaa
kangasta. googlettamalla book binding löytyy kirjansidonnasta lisää.

Tälläisiä vihkoja voi sitoa minkä kokoisena vain:

... ja kirjoittaa näihin mm. runoja tai piirtää...

Kuvia japanilaisen kirjansidonta vihkon kannesta:

Kansipapereina voi käyttää mm. tapettipaperia, skräppäyspaperia tai mitä vain.
Ja myös kirjan lehdet voivat olla erilaisia papereita mm. itsetehtyä paperia,
jota haluasin myös oppia tekemään...

Tilikirja sidotaan tällä tavalla:

Haluasin kirjansidonta kurssille...

Sain tämän ihanan Prinsessa atc- kortin Kotilaiskalta.
Aiheena Kuninkaalliset:) Pidän Anna Lappalaisen elämäntarinasta:)

Lisää atc- korttivaihtojani täällä

 

NARSISSIT

Ihanaa, ne kukkii taas
On puutarha kukkia tulvillaan.

---

207. Runo- ja valokuva torstai. Aiheena: SÄDE

VALON SÄTEET

Ensin joimme ne maljat ja sitten lasimme olivat tyhjät.
Vai oliko se toisin päin, en muista. Mutta siinä oli säteitä ympärillä,
aivankuin juomamme olisi ollut valoa. Sitten minä nukahdin ja näin unta.
Vai oliko se unta ollenkaan. Minä sädehdin onnea ja hän, joka oli seurassani
sädehti myös. Sen jälkeen kun olen nähnyt ympärilläni valonsäteitä minä
muistan aina hänet ja minut valtaa outo tunne,aivankuin nuo säteet
toisivat hänet lähemmäksi minua. Ja sädehdimme jälleen.

ej-P*