Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
     

Suru

29.09.2011 - 09:52 / Kategoriat: to kuva ja runo

218. Runo- ja valokuvatorstain haaste.
Aihe:Teksti Pentti Niemisen kokoelmasta
Vaikka aamuun on vielä aikaa, 1989:

"Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse

Osallistunhaasteeseen  tällä kuvalla ja runollani:


 

SURU 

On viileä syksyinen yö.
Katselen kuun vaaleaa valoa ja palelen.
Muistelen kappelin katolla olevaa ristiä ja kesää,
jonka lämpö ei minua lämmittänyt.
Vanhan Äitini kuolema oli odotettavissa,
mutta en ollut osannut odottaa
miten syvästi suru lopulta koskettaa.
Haluan uskoa, että hänen katseensa seuraa minua
ja kulkuani täällä maan päällä.
Ehkä suru talvella jo helpottaa, ehkä.

ej-P*

Liplatus kirjoitti 29.09.2011 - 13:17
Suru saapuu aika ajoin vieraaksemme. Se pysäyttää, sillä on aikansa. Voimia Sinulle!
savisuti kirjoitti 29.09.2011 - 14:18
Surulla on aikansa,kaipaus ei lopu koskaan. Samoissa tunnelmissa,äitini kuoli heinäkuun lopussa. Voimia!
Ari kirjoitti 29.09.2011 - 16:29
Surusta tulee mieleen kylmyys, valosta toivo
Usva kirjoitti 29.09.2011 - 19:40
Äidin katse, lämmin muisto. Kaipaus.
arleena kirjoitti 29.09.2011 - 19:58
Kaunis, mutta lempeä sururuno.
särkiä kirjoitti 29.09.2011 - 20:46
"kesä, jonka lämpö ei minua lämmittänyt".. Tiedän tunteen :-) Kaunis muistorikas runo.
jip kirjoitti 02.10.2011 - 17:54
Kiitos kaikille kommenteistanne! Sitähän sanotaan, että "suru ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan."
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code